keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Putte tuli taloon

Niinpä niin. Muistin, etten ole hetkeen kirjoitellut tänne yhtään mitään, mutta onko siitä todellakin NOIN KAUAN? Näköjään. Pitäiskö tähän sanoa selitykseksi tuplaantunut koiramäärä taloudessa ja aikaa vaativa seurustelusuhde? Tekosyitähän nuo ovat ja vielä kaiken lisäksi huonoja sellaisia.

Mutta asiaan. Kaksiossamme asuu nykyisellään Miinan lisäksi myös pari urosta. Poikaystäväni mukana perheeseen muutti bullterrieri Putte, joka on saanut hitaasti mutta varmasti lämmitettyä sydämeni täydellisesti sille. Putte on kuuden elinvuotensa aikana joutunut elämään valitettavan monen eri omistajan kanssa, mutta tämä meidän perhe saa olla sen viimeinen koti. Putte on siis py:n koira, mutta reilu vuosi sitten muutimme kaikki neljä saman katon alle.

On ollut mielenkiintoista tutustua bullterrierin sielunmaisemaan ja täytyy myöntää, että totuttelua se on vaatinutkin. Miina on luonteeltaan varsin rauhallinen ja innostaminen teettää hieman työtä kun taas bullterrieri...noh, se on terrieri. Kiihtyvyys nollasta sataan on sekunnissa. Ainakin Puten kohdalla olen huomannut, että se vaatii määrätietoista otetta ja se käyttää heti hyväkseen ihmisen pelkoa ja epävarmuutta. Nyt kun ollaan Puten kanssa totuttu toisiimme ja tehty selväksi valtasuhteet, ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Putte on loppujen lopuksi meidän käsissä hyvin nöyrä koira ja ennakoimalla sen hepuloinnit saadaan pysymään aisoissa.

Miinaan verrattuna Putte hakee läheisyyttä paljon enemmän. Sen mielestä ei voi olla liian lähellä ihmistä ja paras paikka nukkua onkin sängyssä jalkojen välissä, pienellä kerällä ja kuono tungettuna tassun alle. Tuo "kuonon piilotus" tuntuu olevankin aika yleinen tapa bulleilla.

Kun Miina on ollut terve kuin pukki, niin taas Puten kanssa on saatu pähkäillä terveysongelmien kanssa. Tai lähinnä päänvaivaa on tuottaneet sen tassuongelmat ja ihottumat. Sillä on välillä anturat niin herkät ja halkeilevat, että lenkkeily tuottaa suuria hankaluuksia. Onneksi nyt on pitkän aikaa mennyt huomattavasti paremmin niin kävely kuin iho-ongelmienkin kanssa eikä antibiootille ole ollut tarvetta.

Mäpäs koitan nyt taas aktivoitua hieman tämän blogin kanssa eli ehkäpä täältä taas kuuluu jotain tämän vuoden aikana :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti